26. syyskuuta 2016

Pieni joulumyyjäishistoria


Meidän perheessä yksi aikakausi päättyy tänä vuonna.
Kylän Pienten Joulumyyjäisten aikakausi. 
Joulumyyjäiset järjestetään kyllä tänäkin vuonna tutussa paikassa mutta meidän perhe ei ole mukana niissä.

Viime vuonna joulumyyjäiset osuivat kahden vanhimman tyttären osalta keskelle lukion koeviikkoa. Molemmilla se jakso meni plörinäksi. Itselläkään ei ollut töistä ylimääräistä lomaa, joten joulumyyjäisten virittely tuntui melkoisen rankalta. 

Kylän Pienet Joulumyyjäiset ovat aina rakentuneet myyjien talkoovoimalla, kokoamisineen ja laittamisineen. Kaikki puotien rakentelu ja tavaroiden esillepano on tapahtunut pari päivää ennen myyjäisiä ja tämä on vaatinut yleensä lomapäiviä töistä. Tyttärien leivonnaiset valmistuvat enimmäkseen edellisenä iltana ja pitkin joulumyyjäis-viikonloppua. Työn ja huvin yhdistäminen tällä konseptilla on vaan tässä elämäntilanteessa liian haastavaa, koko perheelle. Päätös ei ollut aivan helppo, olemmehan perheenä suorastaan kasvaneet tähän vuosittaiseen traditioon.

Tähän liittyen kirjoitankin perheemme pienen joulumyyjäishistorian näiden myyjäisten osalta. :) Luulen että etenkin niille, jotka ovat käyneet myyjäisissä vasta ihan viime vuosina, tämä voi olla hauskaa luettavaa. 


Joulumyyjäiset saivat alkunsa 2008 kun muutimme maalle ja halusin kokeilla pieniä käsityömyyjäisiä, jouluteemalla, Kerroin aikomuksestani naapureille, jotka innostuivat myös tulemaan mukaan. Paikaksi valikoitui lämmitetty autotallimme. Ajankohta myyjäisille on aina ollut ensimmäinen adventti.

Ensimmäisenä vuonna autotalli oli puoliksi täynnä rakennustarvikkeita ja muita romppeita. Toiseen puoleen raivattiin tilaa että saimme jonkinlaiset pöydät viriteltyä. Kyllähän näitä kuvia on melko hupaisaa katsoa nyt vuosien jälkeen... Tyttäret olivat mukana heti ensimmäisestä vuodesta alkaen, joululaulu-jukeboxilla (lauloivat asiakkaiden toivomia joululauluja kolikkoa vastaan) ja pipareilla. Tässä vaiheessa piparit eivät olleet vielä koristeltuja... Tytöt olivat 6v., 9v, ja 11v.
Isäni oli joulupukkina, joka halaili kaikki naiset ja jututti jokaisen lapsen. :) Näistä muodostui pukin tavaramerkki... Asiakkaita kävi n. 100-120 sen viikonlopun aikana.





2009 
Mukaan tuli hiukan lisää myyjiä ja autotalli saatiin jo kokonaan käyttöön. Teimme heinäseipäistä ja juuttikankaista ihan oikeat puodit. Lunta ei ollut yhtään. Kävijämäärä tuplaantui. Tyttöjen tuoterepertuaariin oli tullut jo erilaisia pipareita ja pikkuleipiä, huopakoruja ja makeispusseja.



2010
Tyttäret ovat jo 8, 11 ja 13-vuotiaita ja tuotevalikoima on laajentunut. Mukaan on tullut vaahtokarkkitikkareita, pipareita jalostetummassa muodossa, koristeita ja koruja. Kävijöitä tuli hiukan lisää ja kysyntää tämän tyyppiselle konseptille totisesti oli.





2011 
Muorin Glögilässä hyörii joulumuori, pukin toivottaessa tulijoita tervetulleeksi.
Tänä vuonna meillä oli ulkokeittiö, jossa kävijät pystyivät nauttimaan joulumyyjäislounaan, ulkotulella keitetyn hernekeiton tai pannulla tehdyn paellan. Ahkera kokki tuli virittämään tulia otsalamppu otsalla jo aamuyöllä keittoa varten ja minä pari tuntia nukkuneena luulin että joku tuli murtokeikalle... Huvimajamme oli jo valmistunut tässä vaiheessa lopullisesti ja minulla oli kransseja ja pihatuotteita siellä. Koko perhe täysillä mukana, isäntäkin oli nikkaroinut puulaatikoita. 





2012
Viimeinen kerta kun joulumyyjäiset olivat autotallissamme. 
Kävijöitä alkoi olla jo sen verran, että pihapiiri ja autotalli alkoi käydä pieneksi.
Tyttöjen tonttupajassa muffinsseja, koristeita  ym. pipareiden ja herkkujen lisäksi. Tyttöjen tonttupajasta oli muodostunut pienempien vieraiden lempipuoti herkkuineen. Kädenjälki parantunut vuosi vuodelta, neitien iät 10, 13 ja 15. Joulumuorilla ja Joulupukilla 40v. hääpäivä joulumyyjäispäivänä.




Kuva: Hanna Lind

Kuva: Hanna Lind


2013
Joulumyyjäiset siirtyivät läheiselle kylätalolle, Puutossalmen kylätalolle.
Väljyyttä tuli hiukan lisää, samoin lämmin glögilä-tila.
Tässä vaiheessa rakentaminen työllistyikin hiukan, kun talo saatiin käyttöön vasta pari päivää ennen myyjäisiä. Autotallissamme olimme rakentaneet myymälän edellisenä viikonloppuna. 




2014
Parkkiohjaukseen saatiin nuoria salskeita vesipalloilijoita ja johan alkoi kiitoksia tulla parkkiohjauksesta! :) Pojat möivät myös joukkueensa hyväksi Metzgerein nimikoituja makkaroita. Joulumuori ja Joulupukki olivat jo sen verran vanhoja etteivät jaksaneet osallistua ja glögilää piti Puutossalmen kyläyhdistys.
Tyttärien tuotteiden esillepano ja pakkaaminen kehittynyt. Vuosien aikana pipareiden teossa muokkautunut omat tehtävät jokaiselle, Ada tekee taikinat, yhdessä tekevät ja paistavat ja Aurora & Aliisa koristelevat. Etenkin Aurora pikkutarkka koristelussa...






2015
Ennätysmäärä kävijöissä.
Alun hässäköistä ei ole kuvia. :)
Kahvilaa piti Hiltulanlahden koulun vanh.yhdistys.
Tuotteet ovat muokkautuneet joka vuosi hiukan. Ajankohtaisia asioita mutta myös kestosuosikkeja. Itsellä tuotteet muokkautuneet alkuvuosien ompelupainotteisista enemmän kestävään kehitykseen ja kierrätykseen. Kierrätys on lähellä sydäntäni ja sen vuoksi kierrätystuotteiden tekeminen on minusta mielekkäintä. Olen käyttänyt vuosien aikana vanhoja tölkkejä, purkkeja, lasia, nahkatakkeja, farkkuja, lakanoita, pöytäliinoja, ruokailuvälineitä, puuta, ikkunoita, kakkuvuokia, piparimuotteja, vanhoja koruja jne. jne. Vanhasta materiaalista tehdyssä tuotteessa on myös tarinaa.




Myyjäisissä on ollut kivaa että on saanut tavata paljon erilaisia ihmisiä, jopa tutustua heihin. Meillä on ollut sellaisia kävijöitä, jotka ovat käyneet joka vuosi ensimmäisestä vuodesta alkaen. On hienoa kuulla, että tämä on ollut yksi tapahtuma mitä he odottavat joka vuosi.
On myös kivaa jos olemme voineet innostaa uusia käsityön harrastajia ja askartelijoita omalla esimerkillämme. 
Itselle parasta antia on myöskin ollut se että tämä on ollut koko perheemme yhteinen harrastus ensimmäisestä vuodesta alkaen. Koko perhe on osallistunut täysillä myyjäisiin monella eri tavalla. Tämä on ollut sitä yhteistä laatuaikaa (vaikka välillä rankkaakin sellaista) parhaalla mahdollisella tavalla. Se on voinut tarjota tyttärille hyvää oppia elämään monella eri saralla; työtä pitää tehdä paljon, on opittu leipomaan taikinan teosta lähtien. Kädentaitoja on opittu askarteluissa, käsitöissä, koristeluissa jne. Esillelaittoa, tuotteen ulkomuodon ja houkuttelevuuden ajattelua, asiakaspalvelua, myyntitaitoja ja ylipäätään tiimityöskentelyä. Tähän ei ole missään vaiheessa pakotettu, tytöt ovat aina halunneet olla omasta halustaan mukana ja tehdä kuten muutkin. Heistä on kasvanutkin melkoisia leipureita, joiden leivonnaisia kaveritkin aina haikailevat. 

Senkin vuoksi tämä myyjäisistä jättäytyminenkin on koko perheen päätös. 

Haluamme koko perhe kiittää lämpimästi kaikkia myyjäisissä tavalla tai toisella mukana olleita ihmisiä! On ollut hienoa huomata että tällaisille myyjäisille on ollut kysyntää. 

Ihan tekemättömäksihän tämä perhe ei osaa heittäytyä, mutta ajan ja paikan voi valita tilanteiden mukaan. 

Kannattaakin seurailla blogini facebook sivuja, siellä kerromme jatkossa jos olemme jossain mukana tai mitä ylipäätään touhuamme!

Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille ja joulunodotusta, kuten tämä jouluperhe sanoo!... :)

Piia