11. maaliskuuta 2015

Mikä se oikein on...

 


 




 
 
... kun nykyään ei meinaa saada enää mitään irti itsestään? Onko tämä nyt se keski-iän "laiskuus" joka on rantautunut meikäläisen elämään? Tuntuu että joka asiaan pitää potkia itseään ja aina menee sieltä mistä aita matalin...
 
Esimerkiksi tykkään tosi paljon vierailla blogeissa ja katsoa kauniita kuvia mutta sitten kun mieleeni tuleva kannustava tai kehuva kommentti pitäisi näpytellä sanoiksi niin siinä vaiheessa se sitten iski! Blääh... en nyt jaksa käydä kirjoittelemaan, etenkin jos vaatii erilaisia vahvistuksia ja muita tietoja. Sitten mennään taas sieltä matalimmasta ja toivotaan että bloggari jossain alitajunnassa saa kommenttini perille... :) Itsekin tykkäisin saada ja lukea kommentteja niin sitten en kuitenkaan itse saa aikaiseksi kommentoida...
 
Olen nyt löytänyt Instagramin, kun vihdoin astuin "älyaikaan" ja siellä on virkistävän helppoa näpytellä sydämiä ihmisille! Itsekin siitä innostuneena tein blogilleni instagram-tilin joka löytyy nimellä piiasdreams (yllätys, yllätys!) Voitte käydä kurkkaamassa.
 
***
Isäntä sen sijaan on laittanut tuulemaan... viime viikolla lomallaan tyhjensi meidän akvaarion ja lahjoitti kalat eteenpäin. Tytöillä on alkanut olla kiireitä koulun ja harrastusten puolesta niin paljon että eivät ehtineet enää kaloja hoitamaan joten siinä vaiheessa mies puhalsi pelin poikki. Kiva että kalat löysivät uudet kodit.
Akvaario vei melkoisen tilan kirjastohuoneesta joten se laukaisi sitten kirjaston uudelleen järkkäilyä. Tilaa tuli hiukan lisää, nykyisin jalkalamppu on akvaariotason paikalla ja Fatboykin mahtuu nyt kirjastoon. Innostuin sitten kuvailemaan pienen pieniä yksityiskohtia...
 
Viime kesän Italian matkalta lähti mukaan venetsialaiset naamiot, osaksi tarkoituksella. Esikoinen täyttää ensi kesänä 18-vuotta ja ilmoitti jo reilu vuosi sitten että haluaa teema-synttärit ja teemana tietysti venetsialaiset naamiaiset. Tämä "teemailu" ei ole meidän perheelle mitään uutta, vietimmehän mieheni kanssa yhteisiä 4-kymppisiä 30-luvun New York -teemalla (palattiin 80 vuotta ajassa taaksepäin). Miehelle on sitten tulossa ns. ruttonaamari, osaksi Dan Brownin Infernon innoittamana. Viime kesän Firenzen vierailulla kuljettiinkin naisporukalla Infernon tapahtumapaikoilla, Bobolin puutarhassa, Ponte Vecchiolla, ja Palazzo Vecchion luona ja kerrattiin kirjan tapahtumia yhdessä. Eräänlainen kirjapiiri sekin. :) Muutenkin tuo Firenze jaksaa kiehtoa upealla historiallaan ja hyvin säilyneillä renessanssin ihmeillään.
 
Tässäpä tuli pulpatettua melkein koko kuukauden edestä... taitaa sittenkin tuon laiskuuden syynä olla koko talven kestänyt pilvinen keli... Tänään saimme nauttia auringosta ja sitä taitaa onneksi olla lisää tiedossa. Nautitaan aurinkoisista päivistä!



4 kommenttia:

  1. Sama saamattomuus on täälläkin vaivannut. Olen ajatellut, että se johtuu tuosta harmaudesta, joka jatkui aivan liian kauan. Onneksi nyt paistaa ihanasti ja virtaakin on ihmeesti tullut lisää.
    Ihanaa alkanutta kevättä!

    VastaaPoista
  2. Ihana koti ja blogi sinulla <3 Lukijaksi jään.. Jos kiinnostaa niin käy kurkkaamassa omaa blogiani osoitteessa www.amandanunelmia.blogspot.fi
    Kommentit ilahduttavat ja lukijaksikin saa alkaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amanda ja tervetuloa lukijaksi! Pitääpä tulla kurkkaamaan blogiisi...

      Poista

Tähän voit jättää kommenttisi tai viestisi minulle. Kiitos paljon!