26. helmikuuta 2014

MOVES

 
Terveisiä Kiteeltä!
 
Viime viikonloppu hurahti jälleen kerran tanssin merkeissä.
 
Kiteellä oli Nuori Kulttuuri MOVES aluetapahtuma, jossa valittiin Itä-Suomen edustajat kesäkuussa Tampereella olevaan valtakunnalliseen Sottiisi Moves -tapahtumaan.
 
En ole koskaan käynyt Kiteellä, vaikkakin lapsena Savonlinnasta Joensuuhun tuli aina ohi mentyä. Nightwish-fanina koko perhe oli innolla lähdössä katsastamaan minkä näköiseltä seudulta niin mahtava musiikki on saanut alkunsa... Tanssien lomassa ei jäänyt paljon aikaa mutta hiukan pyörähdimme Kitee-salilta ja Huvikeskukselta raitille katsastamaan. Hyvin tuttua itäsuomalaista maisemankuvaahan siellä oli.
 
Paikallisen S-Marketin tiskiltä löytyi karjalaiset pyöröt ja tuli lapsuus mieleen... Lapsuus-naapurimme karjalainen mummo toi meille aina lämpimiä pyöröjä syötäväksi, ne olivat aina odotettuja tuliaisia sultsinoiden ja vatruskoiden lisäksi! Oma mummonikin on tullut Karjalasta evakkona, joten itsellänikin veri vetää vahvasti karjalaisuuteen. Olen jostain syystä aina tuntenut  itseni enemmän karjalaiseksi kuin savolaiseksi.
Pyöröt lähtivät mukaan omille lapsille, saivat hekin maistella niitä.

 
Meidän kaikki kolme neitiä olivat ryhmiensä kanssa mukana katselmuksessa.
29 teoksesta valittiin 10 teosta valtakunnalliseen tapahtumaan.
Tällä kertaa isommat jäivät "rannalle ruikuttamaan" kun pienin neiti ryhmänsä kanssa pesi meidän perheen potin... :)
 
Neidin ryhmän koreografian oli tehnyt hänen tanssiopettajansa Sonja Lydman. Koreografia "Unessa" valittiin yhdeksi nykytanssin edustajaksi muiden lisäksi. Nykytanssin lisäksi kategorioita oli etniset tanssit, baletti, show- jazz- ja hip hop.
Kuopiolaisilla oli muutenkin menestystä, Kuopiosta valittiin yhteensä 4 teosta Tampereelle. Katselmuksessa oli tanssiryhmiä ympäri Itä-Suomea.
 
 
 
Isompien jazz-ryhmän esityksellä oli huonoa tuuria matkassa, lava oli liian pieni ja ryhmällä jäi hypyt puolitiehen tilan ahtauden vuoksi. Lisäksi heidän musiikkinsa loppui jostain syystä puolessa välissä teosta kesken ja musiikkivastaavat eivät saaneet sitä enää soimaan. Samoin kävin parilla muullakin teoksella, harmillista kaikkien tanssijoiden puolesta!
 
Mutta voitte uskoa kuopuksen riemua kun on aina ollut tylsistyneenä katsojana isosiskojen esityksissä kisareissuilla! Kerrankin hän pääsee esiintymään ja siskot joutuvat katsomoon... ;)
 
 
Tukijoukkojen miespuolista edustajaamme poltteli Suomen pronssimitali -matsi... Onneksi nykytekniikka on kehittynyttä ja katsominen onnistui omin keinoin... "Hiukan" paheksuvan katseen sai vaimoltaan tanssikatsomon puolella kun yritti sinnekin virittää oman katsomon pystyyn... Ymmärsi katseesta ja pisti isomman laitteen sivuun. Huomaamatta kuitenkin viritti kännykkänsä jalkojensa väliin... :) Kyllä on kohtalo rankkaa kun on neljä naista taloudessa ja neitien harrastus on ringeten tai kiekon sijasta tanssi... heh!

 
Nuorimmainen on isin "poika" ja kiinnostuneena tuli seuraamaan isin tablettia kun pystyi...

 
Mutta katsokaapas näitä tanssiasuja! Onneksi äitinikin oli katsomassa, sai nimittäin samalla pitsiliina-tilauksen... Miekii haluan tuollaisen tunikan! <3

 
Seuraavana aamuna kuopus herättyään tuli silmät kiiluen kertomaan että ei malttaisi millään odottaa kesäkuuta ja Tamperetta... Silloin lämmitti, onni on harrastus joka saa sellaisen innon valtaan!
 
 
***
 
Tälläisia kuulumisia tällä kertaa. Ensi viikolla hiihtoloma ja lumet alkavat olla täälläkin vähissä. Kyllä tämä talvi on ollut ihmeellinen!
 
Piruettien keskeltä,
 


17. helmikuuta 2014

Talviriemuja

 
Eilen satoi isoilla hiutaleilla lunta. Oli pakko napata kuva maisemasta!
 
Lauantaina meillä oli retkipäivä...
 
 
Pakattiin ahkiot ja kelkat täyteen ja lähdettiin läheiselle lammelle. Mieheni sai joululahjaksi ahkion, jonka siskoni mies oli hänelle itse tehnyt. Käymme joka talvi järven jäällä pilkki-/eväsretkillä ja niinpä ahkiolle on varmasti käyttöä!
 
 
Perillä luistimet jalkaan...
 
 
... pelaamaan jääpalloa! Täytyy sanoa että kylläpä oli vauhdikasta, onneksi ei sattunut pahempia vahinkoja... En muista milloin olisin viimeksi pelannut luistimilla ja kyllä nyt muna meni kanaa nopeammin... :)
 
 
Naapurin isäntä oli käynyt viikolla tekemässä meille istuimet...
 
 
Illan lopuksi nautittiin nuotiokahveista, makkaroista, lämpimistä leivistä sekä ystävien seurasta nuotiotulen ääressä! Tavallaan ystävänpäivän viettoa päivän jäljessä... Näitä hetkiä on kiva muistella vanhana!
 
***
 
Tämä viikko taas tanssin täyteinen... huomenna Talvikamari esitykset Musiikkikeskuksella, jossa tytöt tanssimassa Pähkinänsärkijä -baletin Kiinalaista tanssia. Lauantaina Kiteellä tanssin Moves-tapahtuma, jossa kaikki kolme tyttöä katselmuksessa mukana.
Ei ehdi sammaloitua... :)
 


12. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä muffinssit

 
Ystävänpäivä lähestyy ja niinpä keskimmäinen neitonen leipoi hiukan muffinsseja.
 
Näistä tuli "Marianne" -muffinsseja, pätkis-muffinsseja mukaillen.
 
Ohje:
 
1 pss (150g) Marianne crush -rouhetta
3 kananmunaa
3 dl sokeria
150g leivontamargariinia tai voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta (Van Houten)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
1 3/4 dl maitoa
 
Vaahdota munat ja sokeri. Sulata rasva ja lisää se hieman jäähtyneenä taikinaan.
Sekoita jauhot, kaakao- ja leivinjauhe, vanilliinisokeri sekä Marianne crush keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa 20 - 25 minuuttia.
 
Kuorrutteena tytöt käyttivät kaupan valmis-kuorrutetta, muistaakseni cupcake -kuorrute. Tuo kuorrute oli yllättävän hyvää, odotin pahempaa...
 
 
 
***
 
Huomenna menemme mieheni kanssa Hotelli Rauhalahteen kuuntelemaan Sonata Arctican 15 -vuotis juhlakiertueen keikkaa. Liekö saamme abeja seuraksi...?
 
Viikonloppuna suunnitelmissa ystävien kanssa luistelua mikäli kelit sallivat. Pian se viikonloppu jo on!




2. helmikuuta 2014

Talven tuomiset

Täällä on ollut hiljaiseloa, viime viikolla pamahdin ihan kiitettävään talvi-flunssaan. Kolme päivää olin täysin sängyn pohjalla, päähän särki niin että ei kärsinyt liikkua yhtään ja limaa tuntui olevan "jossain"... Olen kotikonstein yrittänyt päästä moisesta eroon; suolavettä nenäonteloihin, tyrnimarjoja sekä duactia että limakalvot kuivaisivat, päälle tietysti mustaherukkamehua.
 
Minulla tuppaa poskiontelotulehdus tulemaan herkästi (nenä ei tahdo vuotaa) ja olen huomannut että suolavedellä huuhdonta on pelastanut minut monta kertaa poskiontelotulehdukselta. Mummon vanha konsti... Onneksi tauti alkaa olla pois mennyt, hieman vetämätön olo ehkä vielä. Huomenna pitäisi kuitenkin töihin taas selviytyä.
 
***
 
Teimme taannoin isännän juhlien kunniaksi  Red Velvet -kakkua.
Reseptin kakkuun löysin täältä, Sopivasti Ihana -blogista.
 
 
Älkää antako minun kuvan hämätä... En ehtinyt saamaan kakusta kunnollista kuvaa koska yksinkertaisesti se meni ennen kuin tuo kuorrute/täyte ehti jähmettyä.
 
Alkuperäisellä sivulla paljon paremman näköisenä ja muitakin hyviä kakkureseptejä!
 
Tämä oli siitä harvinainen kakku, että meni meidän perheellä kokonaan, vajaassa vuorokaudessa ja minäkin (joka ei koskaan syö makeita kakkuja) söin jopa kaksi pientä palaa! Eli ensimmäinen kakku jonka meidän perhe sai oman perheen kesken syötyä kokonaan!
 
Keskimmäinen ilmoitti että tätä tulee sitten ensi kesänä rippijuhliin.
Suosittelen!
 
***
 
Ajattelin vielä näyttää yhden hauskan jutun... Taannoisen "hääpuku -päivän" innoittamana meidän neidit halusivat sovittaa minun hääpukua, jonka aikoinaan ompelin itselleni. Vanhimmalle oli tiukka, nuorimmainen hukkui siihen...
Keskimmäiselle puku oli sopivin (paitsi etupuolen "täytteet") ja niinpä hän halusi poseerata puvun kanssa...
 
 
Säästin puvun itselläni, osaksi jo tunnearvon puolesta, koska tekemiseen meni jonkin verran aikaa... Ajattelin aikoinaan että ompelen laahuksesta lasteni kastepuvun. En raaskinut kuitenkaan leikellä laahusta kun sain tyttären (ja kaksi muuta vielä myöhemmin) ja ajattelin jos hän haluaa joskus käyttää pukua niin minulle jää hieman "tuunauskangasta" jos pukua pitää muokata.
 
Kangas on thai-silkkiä jonka anoppini toi Indonesiasta kun appivanhempani asuivat tuolloin siellä.
 
 
Laahuksen koristelin pitsistä leikkaamillani kukilla.
 
Menimme naimisiin v. 1996 ja onhan tuo malli hiukan erilainen kun nykyisin...
Ostin äskettäin Vintage-hääpuku kirjan ja melkolailla sieltä löytyi tämän puvun esikuvia. Tosin ajattelin jo tehdessäni että haluan tehdä mahdollisimman ajattoman puvun (jätin pois puhvihihat, jollaisia siihen aikaan oli paljon, samoin isot rusetit). Sävyltäänkin tuo on noihin vintage-pukuihin sopiva, hiukan kermanvärinen.
 
Keskimmäinen jo ilmoitti että hän voisi joskus käyttääkin tuota pukua pienillä muutoksilla, joita jo suunnitteli... No, katsotaanpa sitten jos/kun sen aika koittaa... :)
 
Olipa hauskaa nähdä puku omien lasten päällä, ensimmäisenä tuli ajatus että olenpa minä ollut pieni naimisiin menon aikaan. :) Itseni ei tarvinnut kokeilla... tiesin jo kokeilematta, ehkä yksi reisi olisi mahtunut pukuun, heh!
 
 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...