2. helmikuuta 2014

Talven tuomiset

Täällä on ollut hiljaiseloa, viime viikolla pamahdin ihan kiitettävään talvi-flunssaan. Kolme päivää olin täysin sängyn pohjalla, päähän särki niin että ei kärsinyt liikkua yhtään ja limaa tuntui olevan "jossain"... Olen kotikonstein yrittänyt päästä moisesta eroon; suolavettä nenäonteloihin, tyrnimarjoja sekä duactia että limakalvot kuivaisivat, päälle tietysti mustaherukkamehua.
 
Minulla tuppaa poskiontelotulehdus tulemaan herkästi (nenä ei tahdo vuotaa) ja olen huomannut että suolavedellä huuhdonta on pelastanut minut monta kertaa poskiontelotulehdukselta. Mummon vanha konsti... Onneksi tauti alkaa olla pois mennyt, hieman vetämätön olo ehkä vielä. Huomenna pitäisi kuitenkin töihin taas selviytyä.
 
***
 
Teimme taannoin isännän juhlien kunniaksi  Red Velvet -kakkua.
Reseptin kakkuun löysin täältä, Sopivasti Ihana -blogista.
 
 
Älkää antako minun kuvan hämätä... En ehtinyt saamaan kakusta kunnollista kuvaa koska yksinkertaisesti se meni ennen kuin tuo kuorrute/täyte ehti jähmettyä.
 
Alkuperäisellä sivulla paljon paremman näköisenä ja muitakin hyviä kakkureseptejä!
 
Tämä oli siitä harvinainen kakku, että meni meidän perheellä kokonaan, vajaassa vuorokaudessa ja minäkin (joka ei koskaan syö makeita kakkuja) söin jopa kaksi pientä palaa! Eli ensimmäinen kakku jonka meidän perhe sai oman perheen kesken syötyä kokonaan!
 
Keskimmäinen ilmoitti että tätä tulee sitten ensi kesänä rippijuhliin.
Suosittelen!
 
***
 
Ajattelin vielä näyttää yhden hauskan jutun... Taannoisen "hääpuku -päivän" innoittamana meidän neidit halusivat sovittaa minun hääpukua, jonka aikoinaan ompelin itselleni. Vanhimmalle oli tiukka, nuorimmainen hukkui siihen...
Keskimmäiselle puku oli sopivin (paitsi etupuolen "täytteet") ja niinpä hän halusi poseerata puvun kanssa...
 
 
Säästin puvun itselläni, osaksi jo tunnearvon puolesta, koska tekemiseen meni jonkin verran aikaa... Ajattelin aikoinaan että ompelen laahuksesta lasteni kastepuvun. En raaskinut kuitenkaan leikellä laahusta kun sain tyttären (ja kaksi muuta vielä myöhemmin) ja ajattelin jos hän haluaa joskus käyttää pukua niin minulle jää hieman "tuunauskangasta" jos pukua pitää muokata.
 
Kangas on thai-silkkiä jonka anoppini toi Indonesiasta kun appivanhempani asuivat tuolloin siellä.
 
 
Laahuksen koristelin pitsistä leikkaamillani kukilla.
 
Menimme naimisiin v. 1996 ja onhan tuo malli hiukan erilainen kun nykyisin...
Ostin äskettäin Vintage-hääpuku kirjan ja melkolailla sieltä löytyi tämän puvun esikuvia. Tosin ajattelin jo tehdessäni että haluan tehdä mahdollisimman ajattoman puvun (jätin pois puhvihihat, jollaisia siihen aikaan oli paljon, samoin isot rusetit). Sävyltäänkin tuo on noihin vintage-pukuihin sopiva, hiukan kermanvärinen.
 
Keskimmäinen jo ilmoitti että hän voisi joskus käyttääkin tuota pukua pienillä muutoksilla, joita jo suunnitteli... No, katsotaanpa sitten jos/kun sen aika koittaa... :)
 
Olipa hauskaa nähdä puku omien lasten päällä, ensimmäisenä tuli ajatus että olenpa minä ollut pieni naimisiin menon aikaan. :) Itseni ei tarvinnut kokeilla... tiesin jo kokeilematta, ehkä yksi reisi olisi mahtunut pukuun, heh!
 
 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... 



8 kommenttia:

  1. Heh, kummallista mitä vaatteille tapahtuu ajan oloon noissa kaapeissa; sen lisäksi että muodikkuus katoaa niin myös outoa kutistumista on havaittavissa!
    Mukavaa viikkoa sinulle, toivottavasti olo helpottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta... Enkä ole edes kuivurissa pyöräyttänyt, heh! :) Kiitos samoin sinulle Eija!

      Poista
  2. Oi itse ommeltu hääpuku...todella kaunis!
    Minullakin on hääpuku tallessa. Ompelialla teetetty...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllähän nuo on kiva pitää tallessa, koskaan ei voi tietää mihin sitä vielä tarvitaan... :)

      Poista
  3. Ompa todella kaunis ja oma tekemä kannattaa kyllä säilyttää tallessa.
    Kauniita ovat nuo tyttäresikin, äitiinsä näemmä tulleet ;) -SR-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tiedä tuosta keneen ovat tulleet mutta kiva oli nähdä neidin päällä tuo puku.

      Poista
  4. Jopas onkin kaunis puku...Sopivan yksinkertainen kera mukavien mausteijen :)

    VastaaPoista
  5. Kaunis tuo sun hääpuku!!
    Mä tein aikoinaan kans omani (-95) ja ihan samoja vaikutteita näen omassa puvussani :) Ehkä se oli muotia silloin :)
    Tytöille säästin vanhojenpäivä tansseja varten, mutta nykyäänhän vanhojen puvut on "kunnon" juhlapukuja, ei vanhoja.

    VastaaPoista

Tähän voit jättää kommenttisi tai viestisi minulle. Kiitos paljon!