27. syyskuuta 2011

Kakkumestari...


Otsikko ei todellakaan tarkoita minua!
Ihailen todella, todella paljon niitä ihmisiä jotka loihtivat upeita kakkuja juhliin ja lastensa synttäreille.

Disney ja sen juhlakirja ovat olleet minun kirous... Nimittäin meidän 3 prinsessaa ovat kiusanneet minua koko lapsuusikänsä sillä kirjalla.
Aina kun syntymäpäivät olivat lähestymässä neitoset kaivoivat kirjan esiin ja kävivät etsimään "tämän vuoden  teemaa" ja tietysti siihen sopivaa kakkua. Hikikarpalot kohosivat aina ohimolle kun synttärivuorossa oleva neitonen marssi mamman luokse esittämään toiveensa.

Nyt joku saattaisi sanoa että miksi et marssinut leipomoon tilaamaan...

A) Siis kertakaikkisesti, olevinaan kova ja hyvä leipomaan äityli ei voi kuvitellakaan hankkivansa kakkua jostain "kaupasta"
B) Siihen aikaan olin myöskin hoitovapaalla, mitä ihmettä mummot ja papat olisivat sanoneet että rouva on kotona ja ei ehdi lastensa kakkuja tekemään...
C) Neidit nimenomaan vaativat, että minä teen kakun itse

No, lopputulos oli aina mitä oli. Mutta lapsille se tuntui kelpaavan ja sehän se pääasia tietysti oli.  Jostain kumman syystä tuo koristelu puoli ei kertakaikkiaan ole minun alaa. Aina kun kakku odottaa valmiina koristelua, minulta yhtäkkiä loppuu kaikki ideat. Mitään ei tule päähän. Ei sitten mitään. Puhumattakaan että kuinka ihmeessä minä nyt jonkun prinsessan naaman tuohon kakun pintaan saan. Siihen aikaan ei vielä Suomessa ollut näitä "siirtokuvia", jotka vaan pläjäytetään kerman pintaan. Kaikki piti itse vääntää.

Kaiken kaikkiaan minulle on jäänyt kammo koko kakkujen koristelusta.

Tämä kaikki vuodatus johtuu siitä, että olen täällä nettimaailmassa löytänyt Kakkumestarin. Niitä varmasti on pilvin pimein täällä, mutta tähän ensimmäiseen törmättyäni en ole tarvinnut muita etsiä . Hänen uskomattomissa kakku, pikkuleipä ym. töissään minulla riittää ihmeteltävää aina uudestaan. En kertakaikkiaan voi käsittää tuollaista lahjaa!

Ja tämä paikkahan löytyy Mansikkamäeltä... kaikki te innokkaat kakkujen leipojat, jos ette ole vielä siellä käyneet, niin pääsette sinne TÄSTÄ.
Kurkatkaa ja ihailkaa.
Minä ja tyttäret ollaan aivan haltioituneita.

***

Vaihteeksi taas sataa. Minulla alkaa tämä vesisade tulla jo korvista. Kyllä luulisi vettä olevan joka paikassa.
Siitä huolimatta, mukavaa päivää kaikille

19. syyskuuta 2011

Terassin pöydät


Vihdoin saimme lasit terassimme "tuunauspöytiin"!
"Vilvoittelunurkkauksessa" meillä on vanha tynnyri, jonka päälle olen odottanut lasia, että esim. saunajuomat voi laskea kädestään. Nyt lasi siis tuli ja tuohon pöydälle mahtuu saunajuomat paremmin.



Laitoin lasikannen alle hiukan viinipullon korkkeja.



Toinen tuunattava pöytä oli tämä terassin toisen pään ruokailupöytä. Se on siis tehty vanhasta peiliovesta ja vaati ehdottomasti lasikannen päälleen. Ruokailu oli hiukan "liikkuvaa" tuolla pöydällä, kun lautaset keikkasivat peilin kohdalla...


Nyt lasin alla on vielä simpukoita ja kiviä, mutta jouluksi voisin laittaa jotain muuta pientä koristetta peilien kohdalle.

Ja tuo toisen kuvan keskimmäinen pallo on kivi, oikeesti. Ei mikään taikinapallo. Kun löysin tuo niin ihmettelin sitä itsekin. Niin täydellisen pyöreä se on. Tällaisiin paikkoihin päätyvät siis joka paikoista matkoiltani keräämät kivet (ja simpukat). Minä kun olen pylly pitkällä keräämässä kiviä joka paikassa, missä vaan sopivasti osuu kohdalle!



Tässä vielä yksi kuva terassilta patiolle päin.
Viime yönä meillä oli ensimmäinen pakkasyö... saa nähdä kuinka noiden kukkieni kävi. En ole vielä ehtinyt tuhoja katsomaan...

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!


13. syyskuuta 2011

Syksy saa...


Tuohon otsikkoon moni mies on keksinyt oman jatkon... :)
Mikäli tässä on jotain murre-muureja niin minä käsitän tuon "saa" -sanan merkityksellä "tulee"... :)

Niin tosiaan tulee ja itsellä vaan pyörii päässä pihan ja monen muun asian laitto, mutta tällä hetkellä tämä jalka estää kaiken sen tekemisen. Olo on kuin olisi tuli jalkojen alla, kun tekisi mieli laittaa mutta mitään ei tekemisestä tule. Pitää vaan todeta, että onneksi tämä kuitenkin on nyt eikä kesällä +30 asteen helteessä...



Minulla on kesäkukat vielä näin hyvänä, joten en raaski niitä vielä repiä pois. Pelargonit kukkivat vielä täyttä häkää, samoin lumihiutaleet. (Kun vaan lapset muistaisivat hoitaa tuon kastelun kun itseltä se ei tällä hetkellä suju.)
Pari valkoista krysanteemia olen ruukkuihin saanut, mutta syksyistä ei vielä ole.


Minulla on ollut nämä pajutötsät terassilla alusta lähtien, 2008 vuodesta lähtien, aina kesän/syksyn/talven/kevään mukaan vaihdan siihen kasveja.
Viime syksynä laitoin tuijan seuraksi callunan, marjakanervan sekä ulkomuratin. Nämä menivätkin talven yli (tosi muratti jäätyi, mutta oli silti vihreänä), keväällä sitten vaihdoin tuijan seuraksi narsisseja.

Kesäksi laitoin miljoonakelloja  sekä hopeaputousta.

Nyt pitänee taas jossain vaiheessa vaihtaa callunaa, havua ym.

Syksyssä ihaninta on kuulakkaat, kirpeät, aurinkoiset päivät, jolloin kaikki luonnonvärit suorastaan puhkeavat esiin. Pieni kirpeys tuo syksyn tuoksutkin esille... aaah!

Sateen keskeltä ja harmauden keskeltä,



9. syyskuuta 2011

Kuulumisia


Hellou!

Boring... boring...
Tie Avonleaan, Tunteita ja tuoksuja ym. ym.
Minä tiedän niiden alkamisajat nykyisin... Niistäpä päiväni ovat tällä viikolla koostuneet. Sohvan ja sängyn vankina kanavaralli pyörii.
Ei sen puoleen, Tie Avonleaan uppoaa minuun todella hyvin. Jokin ihme veto minulla on kaikessa asiassa 1800-luvun loppuun - 1900-luvun alkuun.

Lemppareitani ovat myös Hercule Poirotit, Downton Abbey, Candlefordin postineiti ja Pieni Talo Preerialla. Olen ilmeisesti vanhasielu tämän ajan vaatteissa.



Lapset kantoivat minulle sohvalle tarvikkeitani...
Niistä syntyi tällaisia koruja.





Lasihelmiä ja 925 hopealankaa, 0,8mm.



Hopeaa. Aivan kuten kuopus toi koulun yleisurheilukisoista...
Keskimmäinen toi kirkkaamman kullan.

Laittelen näitä tuonne Korut -sivuille.

Joulumyyjäisemmekin ovat tulossa, joten näitä voi varmaan löytää sieltäkin...



Lopuksi pieni käytännön vinkki... :)

Niille jotka taistelevat banaanikärpästen kanssa tähän aikaan vuodesta... (meillä niitä hiivatti riittää, kiitos marjojen ja muiden "satojen")
PUNAVIINIÄ LASIIN niin kyllä kuulkaas kärpäset löytyy!

Otin yhden viinilasillisen ja nautin sen kirjastohuoneessa, kokonainen komppania banaanikärpäsiä oli hetkessä löytänyt tiensä keittiöstä kirjastoon viinilasin ympärille pörräämään.
Syksyisin yleensä laitankin tilkan punaviiniä lasin pohjalle, seuraavana päivänä lautanen tai kortti lasin päälle ja iso määrä kärpäsiä on pois. Joskus olen vienyt lasin ulos ja vasta siellä nostanut lautasen/kortin pois. Iso osaa "pökrää" viiniin lasin sisälle, osa lentää lasiin, mutta jäävät nalkkiin kunnes päästän ulkona pois.

Että sellaista! :)

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!



6. syyskuuta 2011

Jumissa


... sitä olen minä!
Viime perjantaina nivelsiteeni operoitiin, edellisestä kerrasta onkin aikaa 21 vuotta. Jotakuinkin 20 vuotta ne kestivät.
En ole pystynyt urheilemaan n. 2 vuoteen, koska nilkka on aina ollut niin kipeä ja turvoksissa. Ja syykin selvisi... osassa kohtaa nilkkaa ehjiä nivelsiteitä ei vaan enää ollut. Nyt on ankkuria sun muuta nilkassa... ja toivottavasti ehjät ja entistä ehommat nivelsiteet.

Mutta... varjopuoli on tämä olotila leikkauksen jälkeen. Ystäväni tietävät että tämä ottaa minulle henkisesti koville. Sanotaanko näin että en ole niitä kaikista rauhallisimpia, paikoillaan olevia ihmisiä... :)

On uutta ja harvinaisempaa, että joudun pyytämään lähes joka asiaan apua perheeltä. Eikä niinkään se pyytäminen vaan se tunne, että minusta ei ole muuta kuin taakkaa... Tunnen hirvittävää syyllisyyttä että joudun heitä "hyppyyttämään" vähän väliä ja teettämään "omia hommiani" heillä. Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa?!(Tosin tähän kohtaan voisi sanoa että varmaan tervettä koko perheelle tämä tilanne... :) Onnentähdet Terhi laittoi vastikään postauksen, jossa kerrottiin mitä tapahtuu kun äiti ei teekkään niitä "huomaamattomia pikku töitänsä"... Voi olla että meidänkin perheessä huomataan että ehkä se äiti on joskus jotain tehnyt, kun nyt en pysty mitään tekemään. Voi olla että 5-6 viikon jälkeen perhe kaipaa sairaslomaa, heh...)


Kuopio-juhla; taiteiden yö, elonkorjuu markkinat, rompemarkkinat jne. Kännykällä napsittuja kuvia Snellmannin puistosta ja tuomiokirkosta, Pikku Pietarin torikujalta, jossa valoteos äänestys

Olen ollut sohvan ja sängyn vankina. Sen verran on ollut kipuja, että en ole voinut muuta kuin pitää jalkaa ylhäällä ja olla! Tosin tervetullutta se "oleminenkin", jos näin koville ottaa... Pakollinen pysäytys!

Mutta arvatkaapa ehtiikö nyt huomaamaan kotona niitä hoitamattomia asioita? Niitä jotka on koko kesän ajan olleet maton alla, kun sisällä ei ole joutanut olemaan? Sen verran maalla asutaan, että kärpäsiä pörrää kesäisin kiitettävästi. No, arvatkaapa miten kivalta ikkunat näyttää upeassa syksyisessä auringonpaisteessa? Ihan pikkuisen tekisi mieli nousta ja ryhtyä pesemään kun on kerrankin aikaa. Ihan pieni mutta... jalan laskee alaspäin ja kipu alkaa heti. Ja ainiin... yhtään en saa varata jalalleni neljään viikkoon... Juu, helppoa elämää, niinkuin henkisesti!


Paasveden rannalla Savonrannalla, luonnon taideteoksia. Paasvesi on meteoriitin tekemä järvi, pyöreä muodoltaan. (Kännykällä otettuja kuvia, pahoittelen laatua)


Tämä nyt oli tällainen terapia-istunto, johonkin tämä pääkoppa on purettava. Digi-boksin kovalevy on kohta katsottu läpi ja tylsyys iskee!!! :) (Ongelmat ne ovat minullakin...)

Eli laittelenpa muutaman vanhemman kuvan syyskesän touhuista nyt elokuulta. En siis ole juuri kuvaillut nyt.



Mökin lähellä suolla keräämässä porukalla vanhimman neidin kasvistoon kasveja. Syy isolla porukalla lähtemiseen löytyy keskeltä... KARHUN LÄJÄ! Mökkimme lähistöllä on parin vuoden ajan liikkunut ainakin yksi naaraskarhu. Vuosi sitten kesällä mieheni ja isäni suorastaan törmäsivät isoon naaraskarhuun verkoilta tultuaan. Karhu oli juossut auton edessä 60 km/h n. sata metriä, jonka jälkeen hyppäsi ojan yli metsään, jossa jatkoi samaa vauhtia auton vierellä n. 60m. Eli älkää kuvitelko juoksevanne karhua karkuun!! Miehet olivat ihan pikkuisen tohkeissaan kun tulivat mökille... ja me naiset ei meinattu seuraavana yönä nukkua... Näitä karhujuttuja ja kokemuksia meilläkin riittää... Huh!



Anoppilassa tytöt valloittivat "kiven". Tämä on ollut suvussa "miehuusnäyte", kiivetä tuolle kivelle. Kivi on todella iso, ilmeisesti yksi suurimpia yksittäisiä kiviä (ilmeisesti jääkauden jäljiltä) Savonlinnan seudulla. On ihan yksinään keskellä metsää tuo kivi.
(Kännykkä-kuva, laatu surkea!)



Osataan sitä tyttö-perheessäkin... Iskän piti vuolla neidoille omat nuolipyssyt ja nuolet katajasta mökkireissulla. Sitten kisailtiin kuka saa pisimmälle ammuttua ja tarkimmin. Innoitus tuli Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta. Ilmeisesti Legolas oli suosikki... :) Tilauksessa tuohiset "nuoli-pussukat" selkään... Enoni on punonut tuohesta itselleen golf-bägin, joten jospa häneltä onnistuisi tuohi-putket...


Tällaista tänne päin. Tulen taas kun seinät "ahistaa"...

PiiaS