6. heinäkuuta 2011

Sukset, sukset





Huvimaja sai aarteen. Siis ainakin minun mielessäni.

Olin toivonut vanhoja puusuksia toiseen päätykolmioon. Muistin, että vanhemmillani oli mökillä varastossa yhdet ja kysäisin josko saisin ne itselleni.

Vanhempani toivat ne meille ja laitoimme ne arvoiselleen paikalle.
Nämä sukset ovat siis olleet varmaan 15 - 20 vuotta mökillä enkä ole sen parempaa tarinaa niistä kuullut.

Nyt sukset heräsivät eloon.
Ensinnäkin, meillä kävi vieras, joka tuntee aikalailla puusuksien historian. Suksien muodosta ja veistämisestä päätellen hän sijoitti sukset 1920 -luvulla tehdyiksi. 

Viime viikonloppuna isäni kertoi omistajan tarinan. Isäni oli aikoinaan saanut ne vanhalta "vallesmannilta" koska mies epäili että hänen jälkeläiset eivät anna niille arvoa. Hän oli itse hiihtänyt suksilla sodassa, minulta jäi vain kysymättä missä niistä.

Mutta minun silmissäni sukset siis heräsivät eloon. Rakastan vanhoja tavaroita juuri sen takia kun niissä on oma tarinansa ja historiansa. Historia onkin ollut lempiaineitani aina...

Eli immeiset, jos teillä on jotain vanhaa ja jota olette heittämässä pois, älkää viskatko niitä suin päin kaatikselle. Jollekin tavara voi olla suoranainen aarre, kuten nämä sukset olivat minulle.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!



1 kommentti:

  1. Hienot sukset! Ja kiva että sait kuulla niiden historiasta. Ihanaa viikon jatkoa :)

    VastaaPoista

Tähän voit jättää kommenttisi tai viestisi minulle. Kiitos paljon!