11. tammikuuta 2011

Hiljaa hyvää tulee... rakennustarinoita osa 1.



Meillä on ollut mieheni kanssa jo useamman vuoden projekti... Huvimaja!
Jo talomme suunnitteluvaiheessa piirsin asemapiirustukseemme huvimajan tontillemme. Sellaisen olen aina halunnut. En sellaista jossa istutaan tulen ympärillä porontaljojen päällä. Monesti sellaisessa istuessa on saanut savusaunan samalla... :P

Olen nimenomaan haaveillut englantilaistyylisestä majasta, jossa voi viettää ruokajuhlia, synttäreitä, lukea kirjaa tai lehteä, seurustella ja juoda kello viiden tee...

Siitähän se ajatus sitten lähti... vielä nimenomaisesti kierrätysmateriaaleja käyttäen. Oikein hyvä idea, ei ehkä aikataulullisesti...



Vanhat ikkunat sain jo rakennusaikana tädiltäni. Niitä on hiottu ja maalattu, hiottu ja maalattu... Purkutiiliä olemme haalineet kokoon vaikka mistä...

Pohjat kaivettiin jo syksyllä 2007. Tarkoitan metrin syvyistä maakuoppaa... Ihan muutaman kerran saimme kuulla että teitte sitten uima-altaan... :) Oikein hyvä idea oli aloittaa projekti kesken isomman mökin rakentamisen. Joopa...;) Minä kun ajattelin että jo valmiille nurmikolle ei sitten tulla ajelemaan kaivinkoneilla...
Ehtipä siellä käydä naapurin vesselitkin itsensä uittamassa. Maakuoppaan tietysti tuli vedet tontilta ja kun pieni pakkanen laittoi pinnan jäähän, naapurin poijjat olivat jo luistelemassa... huonoin lopputuloksin.

Keväällä 2009 saimme kuopan umpeen. Kesällä 2009 aloitin lyhyellä lomallani muuraamaan sokkelia... Voin kertoa, ei ole helppoa kun purkutiilet ovat eri paksuisia, levyisiä ja pituisia. Ihan pientä sovittelemista... Huh! No, kerroksia ei tullut kuin vajaa kaksi. Ja minun haave oli 80-100cm korkea sokkeli. Joopa joo! Eli jatkui seuraavana kesänä ja muurauskelien aikaan.

Tänä vuonna kesä oli aivan liian kuuma. Lomallani yritin muurata, mutta laasti kuivui liian nopeasti. No, syyslomalla värjötin ulkona 10 tuntia päivässä ja muurasin. Olin asettanut itselleni tavoitteen, että joulumyyjäisiimme saamme edes jonkinlaisen majan! Minä sain osuuteni lokakuun lopussa valmiiksi. Sitten alkoi mieheni tuskat... Runko, ikkunat kiinni, katto... enempää ei saatu myyjäisiin (ei ollut helle esteenä... pakkanen asetti omat työolosuhteet...)



Vanhat pariovet olimme bonganneet aikaisemmin keltaisesta pörssistä ja ne kiinnitimme jouluksi. Mutta oikein hyvä glögit olemme nauttineet jouluna ja uutena vuotena, vaikka maja vielä melko keskeneräinen on. Ensi kesänä lisää... Minulla on selvä visio lopputuloksesta. Minkähän vuosiluvun laittaisi majaan kun se valmistuu? Aloitus- vai lopetusvuoden? Vaikka siitä ei tule Iisakin kirkkoa, on sitä tehty... tunteella! :P (Monenlaisella sellaisella...)

Että eikun kierrättämään! Siitä voi tulla omanlainen extreme-reissu...!



PS. Sokkelista ei tullut läheskään metrinen. Kylmyys iski muuraajaan...

2 kommenttia:

  1. Onpas ihana huvimaja ja kauniisti valot loistavat ja kynttilät valaisevat, niin ihanan tunnelmallinen. Huoh, olisipa meilläkin, minäkin tuollaisesta haaveilen.

    VastaaPoista
  2. Vielä siinä on vääntämistä, mutta eiköhän siitä ihan hyvä tule. Meidän näköinen ainakin! :)
    Kiva siellä on fiilistellä vaikka on keskeneräinenkin. Kiitos rohkaisevasta kommentista!

    VastaaPoista

Tähän voit jättää kommenttisi tai viestisi minulle. Kiitos paljon!