26. syyskuuta 2016

Pieni joulumyyjäishistoria


Meidän perheessä yksi aikakausi päättyy tänä vuonna.
Kylän Pienten Joulumyyjäisten aikakausi. 
Joulumyyjäiset järjestetään kyllä tänäkin vuonna tutussa paikassa mutta meidän perhe ei ole mukana niissä.

Viime vuonna joulumyyjäiset osuivat kahden vanhimman tyttären osalta keskelle lukion koeviikkoa. Molemmilla se jakso meni plörinäksi. Itselläkään ei ollut töistä ylimääräistä lomaa, joten joulumyyjäisten virittely tuntui melkoisen rankalta. 

Kylän Pienet Joulumyyjäiset ovat aina rakentuneet myyjien talkoovoimalla, kokoamisineen ja laittamisineen. Kaikki puotien rakentelu ja tavaroiden esillepano on tapahtunut pari päivää ennen myyjäisiä ja tämä on vaatinut yleensä lomapäiviä töistä. Tyttärien leivonnaiset valmistuvat enimmäkseen edellisenä iltana ja pitkin joulumyyjäis-viikonloppua. Työn ja huvin yhdistäminen tällä konseptilla on vaan tässä elämäntilanteessa liian haastavaa, koko perheelle. Päätös ei ollut aivan helppo, olemmehan perheenä suorastaan kasvaneet tähän vuosittaiseen traditioon.

Tähän liittyen kirjoitankin perheemme pienen joulumyyjäishistorian näiden myyjäisten osalta. :) Luulen että etenkin niille, jotka ovat käyneet myyjäisissä vasta ihan viime vuosina, tämä voi olla hauskaa luettavaa. 


Joulumyyjäiset saivat alkunsa 2008 kun muutimme maalle ja halusin kokeilla pieniä käsityömyyjäisiä, jouluteemalla, Kerroin aikomuksestani naapureille, jotka innostuivat myös tulemaan mukaan. Paikaksi valikoitui lämmitetty autotallimme. Ajankohta myyjäisille on aina ollut ensimmäinen adventti.

Ensimmäisenä vuonna autotalli oli puoliksi täynnä rakennustarvikkeita ja muita romppeita. Toiseen puoleen raivattiin tilaa että saimme jonkinlaiset pöydät viriteltyä. Kyllähän näitä kuvia on melko hupaisaa katsoa nyt vuosien jälkeen... Tyttäret olivat mukana heti ensimmäisestä vuodesta alkaen, joululaulu-jukeboxilla (lauloivat asiakkaiden toivomia joululauluja kolikkoa vastaan) ja pipareilla. Tässä vaiheessa piparit eivät olleet vielä koristeltuja... Tytöt olivat 6v., 9v, ja 11v.
Isäni oli joulupukkina, joka halaili kaikki naiset ja jututti jokaisen lapsen. :) Näistä muodostui pukin tavaramerkki... Asiakkaita kävi n. 100-120 sen viikonlopun aikana.





2009 
Mukaan tuli hiukan lisää myyjiä ja autotalli saatiin jo kokonaan käyttöön. Teimme heinäseipäistä ja juuttikankaista ihan oikeat puodit. Lunta ei ollut yhtään. Kävijämäärä tuplaantui. Tyttöjen tuoterepertuaariin oli tullut jo erilaisia pipareita ja pikkuleipiä, huopakoruja ja makeispusseja.



2010
Tyttäret ovat jo 8, 11 ja 13-vuotiaita ja tuotevalikoima on laajentunut. Mukaan on tullut vaahtokarkkitikkareita, pipareita jalostetummassa muodossa, koristeita ja koruja. Kävijöitä tuli hiukan lisää ja kysyntää tämän tyyppiselle konseptille totisesti oli.





2011 
Muorin Glögilässä hyörii joulumuori, pukin toivottaessa tulijoita tervetulleeksi.
Tänä vuonna meillä oli ulkokeittiö, jossa kävijät pystyivät nauttimaan joulumyyjäislounaan, ulkotulella keitetyn hernekeiton tai pannulla tehdyn paellan. Ahkera kokki tuli virittämään tulia otsalamppu otsalla jo aamuyöllä keittoa varten ja minä pari tuntia nukkuneena luulin että joku tuli murtokeikalle... Huvimajamme oli jo valmistunut tässä vaiheessa lopullisesti ja minulla oli kransseja ja pihatuotteita siellä. Koko perhe täysillä mukana, isäntäkin oli nikkaroinut puulaatikoita. 





2012
Viimeinen kerta kun joulumyyjäiset olivat autotallissamme. 
Kävijöitä alkoi olla jo sen verran, että pihapiiri ja autotalli alkoi käydä pieneksi.
Tyttöjen tonttupajassa muffinsseja, koristeita  ym. pipareiden ja herkkujen lisäksi. Tyttöjen tonttupajasta oli muodostunut pienempien vieraiden lempipuoti herkkuineen. Kädenjälki parantunut vuosi vuodelta, neitien iät 10, 13 ja 15. Joulumuorilla ja Joulupukilla 40v. hääpäivä joulumyyjäispäivänä.




Kuva: Hanna Lind

Kuva: Hanna Lind


2013
Joulumyyjäiset siirtyivät läheiselle kylätalolle, Puutossalmen kylätalolle.
Väljyyttä tuli hiukan lisää, samoin lämmin glögilä-tila.
Tässä vaiheessa rakentaminen työllistyikin hiukan, kun talo saatiin käyttöön vasta pari päivää ennen myyjäisiä. Autotallissamme olimme rakentaneet myymälän edellisenä viikonloppuna. 




2014
Parkkiohjaukseen saatiin nuoria salskeita vesipalloilijoita ja johan alkoi kiitoksia tulla parkkiohjauksesta! :) Pojat möivät myös joukkueensa hyväksi Metzgerein nimikoituja makkaroita. Joulumuori ja Joulupukki olivat jo sen verran vanhoja etteivät jaksaneet osallistua ja glögilää piti Puutossalmen kyläyhdistys.
Tyttärien tuotteiden esillepano ja pakkaaminen kehittynyt. Vuosien aikana pipareiden teossa muokkautunut omat tehtävät jokaiselle, Ada tekee taikinat, yhdessä tekevät ja paistavat ja Aurora & Aliisa koristelevat. Etenkin Aurora pikkutarkka koristelussa...






2015
Ennätysmäärä kävijöissä.
Alun hässäköistä ei ole kuvia. :)
Kahvilaa piti Hiltulanlahden koulun vanh.yhdistys.
Tuotteet ovat muokkautuneet joka vuosi hiukan. Ajankohtaisia asioita mutta myös kestosuosikkeja. Itsellä tuotteet muokkautuneet alkuvuosien ompelupainotteisista enemmän kestävään kehitykseen ja kierrätykseen. Kierrätys on lähellä sydäntäni ja sen vuoksi kierrätystuotteiden tekeminen on minusta mielekkäintä. Olen käyttänyt vuosien aikana vanhoja tölkkejä, purkkeja, lasia, nahkatakkeja, farkkuja, lakanoita, pöytäliinoja, ruokailuvälineitä, puuta, ikkunoita, kakkuvuokia, piparimuotteja, vanhoja koruja jne. jne. Vanhasta materiaalista tehdyssä tuotteessa on myös tarinaa.




Myyjäisissä on ollut kivaa että on saanut tavata paljon erilaisia ihmisiä, jopa tutustua heihin. Meillä on ollut sellaisia kävijöitä, jotka ovat käyneet joka vuosi ensimmäisestä vuodesta alkaen. On hienoa kuulla, että tämä on ollut yksi tapahtuma mitä he odottavat joka vuosi.
On myös kivaa jos olemme voineet innostaa uusia käsityön harrastajia ja askartelijoita omalla esimerkillämme. 
Itselle parasta antia on myöskin ollut se että tämä on ollut koko perheemme yhteinen harrastus ensimmäisestä vuodesta alkaen. Koko perhe on osallistunut täysillä myyjäisiin monella eri tavalla. Tämä on ollut sitä yhteistä laatuaikaa (vaikka välillä rankkaakin sellaista) parhaalla mahdollisella tavalla. Se on voinut tarjota tyttärille hyvää oppia elämään monella eri saralla; työtä pitää tehdä paljon, on opittu leipomaan taikinan teosta lähtien. Kädentaitoja on opittu askarteluissa, käsitöissä, koristeluissa jne. Esillelaittoa, tuotteen ulkomuodon ja houkuttelevuuden ajattelua, asiakaspalvelua, myyntitaitoja ja ylipäätään tiimityöskentelyä. Tähän ei ole missään vaiheessa pakotettu, tytöt ovat aina halunneet olla omasta halustaan mukana ja tehdä kuten muutkin. Heistä on kasvanutkin melkoisia leipureita, joiden leivonnaisia kaveritkin aina haikailevat. 

Senkin vuoksi tämä myyjäisistä jättäytyminenkin on koko perheen päätös. 

Haluamme koko perhe kiittää lämpimästi kaikkia myyjäisissä tavalla tai toisella mukana olleita ihmisiä! On ollut hienoa huomata että tällaisille myyjäisille on ollut kysyntää. 

Ihan tekemättömäksihän tämä perhe ei osaa heittäytyä, mutta ajan ja paikan voi valita tilanteiden mukaan. 

Kannattaakin seurailla blogini facebook sivuja, siellä kerromme jatkossa jos olemme jossain mukana tai mitä ylipäätään touhuamme!

Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille ja joulunodotusta, kuten tämä jouluperhe sanoo!... :)

Piia








19. tammikuuta 2016

Tallinna - Telliskivi




 
Rotermann
 
Telliskivi
 
Telliskivi
 
Heti uuden vuoden jälkeen pyörähdimme Tallinnassa päivän reissulla.
Olen käynyt Tallinnassa edellisen kerran vuonna 2005 joten aikaa on totisesti vierähtänyt 10 vuotta!
 
En ole ennen käynyt Tallinnan joulutorilla mutta nytpä tuli sekin koettua. Tosin itselle jäi hiukan valju olo, samoja tuotteita useassa puodissa.
 
Ilahduttavasti Tallinna oli muuten saanut uusia kivoja ostos- ja ravintola -alueita (mm. Rotermann) ja teinit etenkin nauttivat liikkeiden kirjosta.
 
Kuulin juuri ennen joulua eräältä tallinnalaiselta henkilöltä uudesta käsityö ja design-alueesta Telliskivestä. Kuulemma tallinnalaiset itse suosivat aluetta ja sen urbaaneja ravintoloita ja liikkeitä.
Kerroin asiasta ystäväperheemme äidille ja heti syntyi päätös tutustua tuohon alueeseen.
 
Valitettavasti aika oli kortilla ja selvisimme vasta iltapäivästä Telliskiven alueelle. Menimme sinne kävellen, vanhasta kaupungista oli useampi kilometri sinne.
Ehdimme tutustua vain yhteen rakennukseen, jossa oli vintage-liikkeitä, ihana sisustusliike ja käsityö & askarteluliikkeitä. Mukaan lähti leimasimia ja neideille vintage koruja. Sitten oli jo aika palata satamaan...
 
Telliskivi jätti positiivisen mielikuvan ja sinne palataan todellakin ajan kanssa eikä vasta kymmenen vuoden päästä! Suosittelen tutustumaan alueeseen!
 
Telliskiveen voit tutustua mm. täältä ja täältä.
 
 
 


7. marraskuuta 2015

Pientä askartelua

 


 

 
Meidän joulumyyjäiset lähestyvät vauhdilla eikä minulla ole pahemmin hippaakaan mitähän niihin värkkäisi.
Viime viikonloppuna sain itseäni niskasta kiinni ja raahattua itseni autotalliin edes jotain näpräämään. Vielähän tuo inspiraatio antaa odottaa itseään, ei kovin lähteneet ideat vielä käyntiin. Muutaman glögipullon sain tuunattua ja tässäpä vinkki kaikille DIY-ihmisille.
 
Olen säästänyt vanhoja Loimu- ja Blossa-pulloja niiden muotonsa vuoksi. Pari-kolme kerrosta maalia pintaan ja koristelu & lehtikuusen-oksa niin koriste on valmis!
 
Lisäksi tuunasin pinjan käpyjä; liimaa ja hilettä sekä nauhasta roikkumaan. Nuo pinjan kävyt ovat siitä ihania, että ovat hyvin tukevia ja 10-13cm korkeita joten ovat melkoisen näyttäviä.
 
Kait sitä pitäisi alkaa havukranssejakin vääntämään, kävin jo viime viikonloppuna ostamassa havuja. Maanantaina menenkin pitämään havukranssi pajaa Kuopion Rouvasväenyhdistykselle joten tuntuma kranssin tekoon tulee viimeistään siellä!
 
Oikein hyvää viikonloppua ja isänpäivää teille kaikille!
 
 


9. syyskuuta 2015

Blogini tarina... (#blogisitarina)

Blogini ensimmäinen postaus on tehty 26.12.2010. Joulukuussa tulee siis viisi vuotta täyteen.
 
Olin joulun alla 2010 Savon Sanomien "jouluntekijä" -kirjoittelija jossa blogi-tyylisesti kirjoiteltiin joulun valmisteluista ja askarteluista.
Innostuneena kirjoittelusta ja ideoiden jaosta rohkenin aloittamaan oman blogin.
Alkuun blogialusta tuntui oudolta ja vaikealta mutta muiden bloggareiden avustuksella pääsin mukaan bloggauksen iloiseen maailmaan.
 
 
Alkuun julkaisin kuvani pienessä koossa koska pelkäsin että blogini tila ylittyy... :)
En ole vielä kertaakaan tarvinnut hankkia lisätilaa, joten huoli taisi olla melko turha.
Ensimmäinen kokonainen bloggailu-vuosi oli siis 2011. Tuolloin olinkin tuotteliain postausten suhteen. Intoa oli enemmän kuin taitoa ja todellakin. Ilmeisesti myös vapaa-aikaa oli paljon enemmän mitä nykyään.

 
Blogini on ollut alusta alkaen ns. lifestyle-blogi koska en bloggaa puhtaasti sisustuksesta tai käsitöistä tai ylipäätään vain jostain tietystä aiheesta. Blogini sisältää sisustuksen ja käsitöiden lisäksi reseptejä, puutarhaa, tanssia (lasten harrastusten kautta), matkailua ja tapahtumia. Ylipäätään aktiivisen perheen elämää. Lapset ovat kasvaneet viidessä vuodessa nuoriksi ja ensimmäinen lapsi jopa "aikuiseksi" asti. Lasten perässä juokseminen on vähentynyt, mutta kuskaaminen siitä edestä lisääntynyt.
 

 
Olen 100% jouluihminen. Tämä näkyy myös blogissani. Omakotitaloon muuttaessamme v. 2008 perustin autotalliimme pienet käsityö-joulumyyjäiset. Sain mukaan naapureita ja olemme siitä asti pitäneet joka vuosi myyjäiset. Vuonna 2013 myyjäiset siirtyivät autotallistamme läheiseen kylätaloon.
Blogissani on siis askarreltu ja tehty jouluaiheisia käsitöitä, paljon.
Niistä on jaettu ideoita & ohjeita ja välitetty muuten vaan tunnelmaa. Koko perhe on mukana joulumyyjäisissä ja käsillä tekemisessä ja tätä yhteistä ilon riemua olen myöskin jakanut.

 
Myös kokkailu kuuluu tämän aktiivisen perheen elämään, tyttäret ovat ahkeria leipojia ja keittiössä pyörijöitä, mamman lisäksi. Mies on myös touhussa mukana, ainakin grillaamassa ja sushin-väännössä. :)

 
Kuten sanottu, ideoiden jakaminen ja ohjeiden antaminen kuuluu minun blogiin. "Anna hyvän kiertää"... ei se ole minulta pois.
Näiden viiden vuoden aikana olen kiinnostunut entistä enemmän kierrättämisestä ja kierrätys-sisustamisesta. Olen saanut tuttavien parissa jopa "jäte-kana" nimityksen. Sen verran innokkaasti muiden jätteitä otan vastaan.



 
Bloggauksesta olen saanut paljon. Paljon iloa, paljon intoa, paljon ideoita, paljon uusia tuttavuuksia, paljon uusia taitoja ja myöskin mahdollisuuksia. Olen pitänyt kierrätyssisustus-kursseja, kranssi- ja askartelukursseja. Bloggailu on avannut silmäni moneen uuteen asiaan, myöskin tietoisuuteen julkaisuista ja ylipäätään netin maailmasta. Väitän että bloggailun ansiosta olen myös pysynyt paremmin nuorison perässä some-maailmassa ja osaan opastaa ja neuvoa heitäkin joissakin asioissa (vaikka monessa asiassa olen vastaanottavassa asemassa näihin liittyen).
 
Bloggailun myötä olen ollut esillä mm. ao. lehdissä. Sekin on ollut hieno, uusi kokemus.

 
 
 
Viimeiset kaksi vuotta minulla on ollut todella kiireinen elämä kaikella saralla ja bloggailu on välillä ollut todella haastavaa. Postaus ei synny hetkessä. Ensin on otettava kuvat, sitten muokattava niitä (rajattava, pienennettävä, korjattava sävyjä jne.). Sen jälkeen pitäisi vielä tekstikin kirjoittaa. Minulle bloggailu ei ole vain omien postauksien tekemistä ja tässä se seinä on tullutkin vastaan.
En meinaa millään ehtiä vierailla muissa blogeissa ja käydä kommentoimassa. Bloggailun idea on mielestäni vuorovaikutus muiden saman henkisten kanssa. Ilo ja idea tulee siitä että voi kurkata mitä muille kuuluu, mitä muut ovat touhunneet ja missä mennään.
 
Tällä hetkellä elämä on vaan niin hektistä että kun lopulta olisi pieni hetki aikaa, energiaa ei enää riitäkään. Ikäkin taitaa alkaa painamaan nivelissä... :) Muutaman kerran on käynyt mielessä tulisiko blogi laittaa pakettiin koska siihen ei tahdo jäädä aikaa. Olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen että saan tästä kuitenkin niin paljon, ettei minun ole varaa jättää bloggailua pois. Jospa jonain päivänä olisi taas enemmän aikaa käytettäväksi tähän. 
Te, armaat kanssakulkijat olette voimavara ja innostaja. Etenkin kun saan jonkun kannustavan kommentin niin intoa tulee taas kauhallinen lisää!
 
Instagramin myötä olen tehnyt myös blogilleni oman tilin ja olen kokenut että kiireessä sinne päivittäminen on joutuisampaa ja helpompaa. Kannattaa seurailla myös sitä niin näkee että olen sittenkin elossa... :)

 
Tämä kirjoitus oli vastaus haasteeseen, jonka sain Hanna Mi -blogista.
Alun perin haaste on lähtöisin  Kototeko-blogista
 
 
Haaste menee näin:
 
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.


 Haluaisin kuulla seuraavien blogien syntytarinan: